karppausta vai antikarppausta

Ranskassa puputetaan hyvällä omalla tunnolla croisantteja hillolla ja patonkeja, eikä siellä samalla tavalla kärsitä hiilaripömpöstä kuin suomalaiset. Italialaiset ovat taas pastan suurkuluttajia. Katukuvassa pariisilaiset ovat pienempiä ja hoikempia kuin suomalaiset. Miksi me sitten sairastumme diabetekseen, vaikka syömme täysjyväviljaakin keskimäärin kohtuullisesti? Olemmehan ruisleivän ystäviä ja kaurapuuro on useiden aamupalalistalla. Syy löytynee kuitenkin geeneistä ja meidän historiasta. Kun nälkävuodet riepotteli suomalaisia, keski ja eteläeurooppalaiset selvisivät paremman ilmastollisen sijainnin vuoksi. Suomalaiset kokivat nälkävuodet kovimmin kaikista eurooppalaisista, sen seurauksena ne suomalaiset joilla oli sellainen vartalotyyppi mikä varastoi rasvaa keskivartaloon, jäivät henkiin ja jäivät jatkamaan sukua ja heistä polveudumme. Tämä vartalotyyppi on suvussa kulkevan 2-tyypin diabeteksen esiaste. Osin voimme sitä ehkäistä, osin emme voi. Toiset sairastuu jokatapauksessa. Maailmalla (lue Yhdysvalloissa), on jonkun verran käytössä diabeetikoille suunniteltu radikaalimpi ruokavalio, missä hiilihydraatit vedetään jopa minimin alapuolelle. Suomessa tätä ei suositella, sillä hiilarit ovat silti edelleen tärkein energianlähteemme ja ovat tärkeitä myös diabeetikoille. Kohtuus siis kumpaankin suuntaan.

Ruokakeskustelu on kuumana, pitäiskö jättää lihat, leivät, perunat ja maidot pois? Nopeasti ynnäten edellä mainitut ruoat ovat monen suomalaisen ravinnon perusta, jos perusta otetaan pois, täytyy Se rakentaa uudelleen. Siinä vaaditaan todellista asiantuntijaa että Se muutos menee oikein. Usein nämä ääri ruokavaliot voivat olla vitamiinien ja hivenaineiden suhteen köyhiä mm. Kalsiumista, fosforista, jodista ja raudasta voi tulla puutetta myös muissa hivenaineissa voi olla satunnaista puutetta, samoin vitamiineissa mm. B vitamiinit ovat iso ryhmä joita saa runsaasti eläinkunnan tuotteista ja täysjyväviljasta. Ja sitten minkä vuoksi tehdään tällaisia radikaaleja muutoksia? Jotkut väittää että olo on parempi, vatsavaivat vähenee Ym. He siis väittävät, että ne ikäpolvet jotka ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan meille valmiiksi, ovat syöneet ravintona perunaa, leipää, maitoa ja sekä lihaa, ovatkin syöneet sukupolvia väärin? Kun ravinnosta oli pulaa, sitä syötiin mitä oli. Nykyään kun kaikille on kaikkea niin syömisestä saa riidan aikaan. Kyllä 90-vuotiaat mummot tätä varmaan päivittelevät.

Kohta karppauksen jälkeen seuraakin antikarppaus, siitä onkin saatu jo viitteitä. Mm. Lääkärit tv ohjelmassa esiteltiin perunadieetti, jonka tehoa perusteltiin sillä että ihminen on etupäässä tärkkelyksen syöjä, joten peruna on yksi luonnollisimmista ruoka-aineista. Se tuo kylläisyyden tunteen ja sisältää tryptofaania joka on tärkeä pelaaja siinä. Ei siis ole tuulesta tempaistu Se miksi meidän vanhemmat ja isovanhemmat ovat tottuneet syömään perunaa. Toki Se on ollut myös helppo viljeltävä koko Suomessa ja ollut osa kansallisruokaamme.

Niinpä. Ympäri tullaan ympäri mennään. Odottakaa vaan niin kohta toitotetaan hiilarien ja tärkkelyksen nimeen, toki ei mitä tahansa hiilarimättöä vaan tärkkelys valitaan tarkoin, mitä Se sitten on jää nähtäväksi. Ei muuta ku antikarppaamaan!

mikä on oikea ikä äitinä

Näin 40-vuotiaan korvilla tulee mieleen nämä ikäkysymykset. Mikä on sopiva ikä saada lapsi tai minkä ikäinen on silloin kun nuorinkin lapsi on peruskoulun käynyt? Selvää on, että tämä on hyvin henkilökohtainen asia. Jotkut tulevat vanhemmiksi jo teininä, toiset ekan kerran nelikymppisinä. Lääketieteen keinoin myöhemminkin. Mutta kun puhutaan sosiaalisesti sopivasta iästä, niin sellainenkin varmaan on. Itse ajattelen että kun täytän 40, niin kuopukseni on silloin 3 vuotta niin tuntuuhan Se yhdessä lauseessa isolta erolta. Sanotaan että ikä on vain numeroita, mutta on tiettyjä sosiaalisia standardeja mihin pyrimme. Mielestäni hyvä tavoite on, että esikoinen syntyy silloin kun ikä alkaa 2:lla ja kuopuskin ennenkuin täyttää 35. Näin on vielä joitakin laatuvuosia jäljellä kun lapset on kasvatettu. Itse en näihin ”tavoitteisiin” päässyt, mutta sitä ei kannata liikaa murehtia. Toisaalta sellainen, jolla lapsettomuuden vuoksi lapsen saaminen on siirtynyt 40-vuoden korville, niin siinä tilanteessa ollaan vain onnellisia, että saatiin Se lapsi eikä mietitä ikää. Mutta takaisiin sosiaalisiin paineisiin, onko niitä? Onhan Se ollut tapetilla mediassakin, kuinka synnyttäjien keski-ikä nousee. Sitten kun taapero menee päiväkotiin tai mennäänkin jo kouluun niin seuraammeko oikeasti, että onko tuon lapsen isä tai äiti jo kuinka vanha? Useimmin näkee, että joku haluaa näyttää olevansa nuorekas ja trendikäs äiti, Se on hyvä asia sillä 80-90 lukujen tuulipukuäiti tai talvisin toppapukuäiti saakin jäädä perhealbumien sivuille. Nyt näkee enemmän taas äitejä jotka pukeutuvat paremmin ja Se nuorentaa meitä vaikka olemme vanhempia äitejä numeroina kuin 80-luvun äidit.