Näin 40-vuotiaan korvilla tulee mieleen nämä ikäkysymykset. Mikä on sopiva ikä saada lapsi tai minkä ikäinen on silloin kun nuorinkin lapsi on peruskoulun käynyt? Selvää on, että tämä on hyvin henkilökohtainen asia. Jotkut tulevat vanhemmiksi jo teininä, toiset ekan kerran nelikymppisinä. Lääketieteen keinoin myöhemminkin. Mutta kun puhutaan sosiaalisesti sopivasta iästä, niin sellainenkin varmaan on. Itse ajattelen että kun täytän 40, niin kuopukseni on silloin 3 vuotta niin tuntuuhan Se yhdessä lauseessa isolta erolta. Sanotaan että ikä on vain numeroita, mutta on tiettyjä sosiaalisia standardeja mihin pyrimme. Mielestäni hyvä tavoite on, että esikoinen syntyy silloin kun ikä alkaa 2:lla ja kuopuskin ennenkuin täyttää 35. Näin on vielä joitakin laatuvuosia jäljellä kun lapset on kasvatettu. Itse en näihin ”tavoitteisiin” päässyt, mutta sitä ei kannata liikaa murehtia. Toisaalta sellainen, jolla lapsettomuuden vuoksi lapsen saaminen on siirtynyt 40-vuoden korville, niin siinä tilanteessa ollaan vain onnellisia, että saatiin Se lapsi eikä mietitä ikää. Mutta takaisiin sosiaalisiin paineisiin, onko niitä? Onhan Se ollut tapetilla mediassakin, kuinka synnyttäjien keski-ikä nousee. Sitten kun taapero menee päiväkotiin tai mennäänkin jo kouluun niin seuraammeko oikeasti, että onko tuon lapsen isä tai äiti jo kuinka vanha? Useimmin näkee, että joku haluaa näyttää olevansa nuorekas ja trendikäs äiti, Se on hyvä asia sillä 80-90 lukujen tuulipukuäiti tai talvisin toppapukuäiti saakin jäädä perhealbumien sivuille. Nyt näkee enemmän taas äitejä jotka pukeutuvat paremmin ja Se nuorentaa meitä vaikka olemme vanhempia äitejä numeroina kuin 80-luvun äidit.
Uusi Blogaaja.fi -blogi